Maatalousympäristön pesimälinnut
Tiivistelmä
Maatalousympäristön pesimälintujen kannat ovat laskeneet merkittävästi. Maatalouslintujen laskeva kehitys on jatkunut nykyhetkeen saakka. Pelloilla, pientareilla ja maatalousrakennusten piirissä pesivät linnut ovat kärsineet laajasti maanviljelyn tehostumisesta, erityisesti avo-ojien, pientareiden ja karjanlaidunnuksen vähentymisestä sekä kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä.
Tila
Indikaattorin tila on huono. Yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella maatalousympäristön pesimälintujen kannat ovat vähintään 29 prosenttia pienemmät kuin seurantajakson alussa 1970- ja 80-lukujen taitteessa. Lasku on voinut olla myös tätä jyrkempi.
Indikaattorin 14 lajista kahden, naakan ja pikkuvarpusen, kannat ovat lajien voimakkaan levittäytymisen ja runsastumisen seurauksena moninkertaiset 1980-luvun alkuun nähden. Töyhtöhyypän ja räkättirastaan kannat ovat myös runsastuneet. Ruisrääkällä määräät ovat olleet vakaat 2000-luvulla, mutta sen osalta seuranta-aineisto alkaa vasta vuodesta 2006. Kaikkien muiden lajien kannat ovat pienemmät kuin seurannan alussa. Peltosirkun kanta on jopa yli 99 prosenttia pienempi. Kottaraisen kanta on elpynyt 2000-luvulla.
Kehitys
Indikaattorin kehitys 2000-luvulla on heikkenevä. 2000-luvulla maatalousympäristöjen pesimälintujen kannat ovat yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä noin prosentin vuodessa. Keskimääräinen kantojen taantuminen on ollut tasaista koko seurantajakson aikana (1980–2022).
Merkitys
Indikaattori kuvaa maatalousympäristöjen monimuotoisuuden tilaa. Paikallisesti tämä ilmenee maatalousympäristöjen linnuston monimuotoisuutena ja runsautena. Maatalousympäristön lintujen elinympäristövaatimukset tunnetaan hyvin ja indikaattorin muutos voidaankin siksi yhdistää varsin luotettavasti maatalousympäristön muutoksiin.
Indikaattorin lajeista ruisrääkän, töyhtöhyypän, kuovin, kiurun, niittykirvisen, pensastaskun ja peltosirkun kantojen kehitys on voimakkaimmin sidoksissa pelloilla tapahtuviin muutoksiin, sillä ne sekä pesivät että ruokailevat pelloilla. Muun muassa peltotöiden ajoittuminen, viljeltävät kasvit ja viljelyssä käytettävät torjunta-aineet vaikuttavat niihin suoraan.
Peltojen reunalajit eli pääasiassa reunapensaikoissa ja -puissa, pientareilla ja maatalousrakennuksissa pesivät lajit ovat suojassa peltotöiden välittömiltä vaikutuksilta. Peltotöiden vaikutukset välittyvät kuitenkin myös niiden pesimämenestykseen, sillä lajit ruokailevat yleisesti pellolla. Lajien pesimämenestys riippuu pitkälti viljelysmaiden kasvi- ja hyönteislajien monimuotoisuudesta ja runsaudesta.
Maatalousympäristön lintujen kannanvaihtelut eivät selity pelkästään pesimäaikaisen elinympäristön tilaan liittyvillä muutoksilla, vaan niihin voivat vaikuttaa myös muun muassa olosuhteet muuttoreitillä ja talvehtimisalueilla sekä ilmastonmuutos. Indikaattorin lajeista räkättirastasta ja naakkaa ovat rauhoittamattomia.
Linnustoseurannat muodostavat yhden Suomen luonnon monimuotoisuuden keskeisimmistä ja luotettavimmista seuranta-aineistosta (ks. alla “Tausta-aineisto”).
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin seurantalaskentoihin, joita tekevät osin ammattitason lintutuntemuksen omaavat vapaaehtoiset harrastajat ja osin palkatut tutkijat.
Tärkein laskentamuoto ovat linjalaskennat, joita on vuodesta 2006 lähtien tehty koko Suomen 25 kilometrin välein kattavalla vakiolinjaverkostolla. Kuusi kilometriä pitkiä reittejä on yhteensä 566 ja niistä noin puolet lasketaan vuosittain. Vuotta 2006 ennen laskentalinjat olivat laskijoiden itse valitsemia. Vakiolinjojen perustaminen paransi aineiston kattavuutta ja tulosten luotettavuutta. Linjalaskentojen lisäksi seurantatietoa kertyy piste- ja kartoituslaskennoista.
Maatalouslintujen osalta aikasarja alkaa vuodesta 1979, jolloin indikaattorin 12:sta lajista alkoi kertyä riittävästi seuranta-aineistoa. Kaksi lajia, ruisrääkkä ja pikkuvarpunen, lisättiin indikaattorin vuonna 2006. HIljattain on ehdotettu, että räkättirastas pudotettaisiin indikaattorista pois, koska se edustaa heikosti maatalousympäristöä.
Indikaattorissa mukana olevat lajit:
Ruisrääkkä – Crex crex
Töyhtöhyyppä – Vanellus vaellus
Kuovi – Numenius arquata
Kiuru – Alauda arvensis
Haarapääsky – Hirundo rustica
Räystäspääsky – Delichon urbicum
Niittykirvinen – Anthus pratensis
Pensastasku – Saxicola rubertra
Räkättirastas – Turdus pilaris
Pensaskerttu – Curruca communis
Naakka – Coloeus monedula
Kottarainen – Sturnus vulgaris
Pikkuvarpunen – Passer montanus
Peltosirkku – Emberiza hortulana
Indikaattorin laskenta
Maatalousympäristön pesimälintuindikaattori on Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen tuottama indikaattori, jossa yhdistetään arvioita yksittäisten lajien kannankehityksistä yhdeksi indeksiluvuksi. Monilaji-indikaattori päivittyy automaattisesti ja sen indeksiluku kuvaa suhdetta vertailuvuoteen, joka metsälintuindikaattorissa on vuosi 2000.
Monilaji-indikaattorin laskenta alkaa yksittäisten lajien kannankehitysten arvioinnista. Lajien kannankehityksiä arvioidaan laskennoissa havaittujen lintuparien määristä yleistetyillä lineaarisilla tilastomalleilla, jotka ottavat myös huomioon laskentapaikkojen välisiä eroja ja perättäisten vuosien välisiä riippuvuussuhteita.
Otannasta riippuviin tilastomalleihin pohjaavat lajikohtaiset arviot sisältävät aina epävarmuutta. Tämän epävarmuus pyritään huomioimaan ja tuomaan mukaan monilaji-indikaattoriin Monte Carlo -simulaatioiden avulla.
Lajitietokeskuksen tuottamasta indikaattorista on tätä sivustoa varten laskettu vertailuja aikasarjan alku- ja loppupäiden välille, sekä vuosittaisia kannankehitysarvioita eri aikaväleille. Lisätietoa näistä laskentamenetelmistä ja taustakoodi löytyvät Luonnontilan GitHub-sivustolta.
Indikaattori taulukkona:
Kysy lisätietoja
Aleksi Lehikoinen
Intendentti (Luomus), Lintutyöryhmän puheenjohtaja